sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Nahkalaukut picnicillä - kravattipakko!

Heleä syysaurinko vielä paisteli tuonne pellon laitaan, niin että vein uusimmat pienokaiseni kuvauspicnicille.

Tulin taannoin löytäneeksi kirpparilta lammasnappaa laatuvajaina vuotina. Toisaalta laajoihin materiaalikokoelmiini (koti rojua tulvillaan) kuuluu melkoisesti hienoja, vanhoja solmioita. Yhdistelin näitä arvokkaita materiaaleja, kun päätin oppia ompelemaan nahkalaukkuja.

Ensimmäisestä laukusta tuli mielestäni hiukan korealaishenkinen, se on sarjan suurin, cross over -mallinen kätevä kapistus.


Vetoketjulistassa on käytetty samaa solmiota kuin koristeaiheessa, sisällä on sävyyn sopiva vuori ja vetoketjullinen tasku, olkahihna on tukevaa puuvillaa jonka pituutta voi säätää soljella - se on isotätini mielenkiintoisesta jäämistöstä löydetty, vanha vyön solki.


Laukun ompelussa tuntuu pahimmalta haasteelta saada kahvat paikoilleen! Toisessa mallissani sijoitin ne kylkiin pinta-asennuksena. Tähän pieneen olkalaukkuun käytin omaa silmääni eritoten miellyttävää maastonvihreän kukertavaa solmiota. Koriste on oikein topattu ja ympyröity käsin ommelluilla pikkuhelmillä.


Koska laukusta tuli niin huikean hieno, se sai myös hienon vuorin entisestä kiinalaisesta aamutakista, sisällä on lisäksi vetoketjullinen tasku. Olkahihna on loputtomasti kestävää tekokuituhihnaa, jossa on yllätykseksemme Toini-tädin jäämistöön kuulunut jatkossolki.


Kun alan tehdä uutta laukkua, inspiroidun yleensä jostakin yksittäisestä materiaalista. Näissä nahkalaukuissa olen valinnut aina ensimmäiseksi kokoelmani sillä hetkellä puhuttelevimman solmion. Kahden hillityn laukun jälkeen riehaannuin tästä värikkäästä kravatista, josta leikatut pallukaiset pomppivat kuin rapujuhlien kynttilälyhdyt, joulupallot tai kiinalaisen korttelin eksoottiset valaisimet.

Laukku sopisi parhaiten lennokkaalle daamille, joka saisi elegantisti kuljetettua pitkulaisen laukun uumenissa vaikkapa viinipullon, vasaran taikka  sauvavatkaimen retkillensä mukaan.

Taidan lähestyä viimein fiksua ratkaisua noiden hihnojen kanssa. Kolmannessa laukussa on päädyissä palkeet, joihin on mahdollisempaa kiinnittää kuin sauman kohdalle. Laukun lukkosalvalla kiinitettävä hihna on vaihdettavissa, nyt se on kainalossa kannettavan mittainen.


Ihmeen ihana laukkuni sai sisätaskuunsakin luksusvetoketjun! Lasihelmet on ommeltu käsin kaksinkertaisella karhunlangalla, kyllä kestää.

Kuvan värit kertovat siitä, että lokakuinen aurinko laskee varhain, viimeinen kuva tarvitsi jo salaman.


Taidan tästä lähteä valitsemaan seuraavaa solmiota uuden laukkuni aiheeksi!